Ensimmäinen karsinta on aina harjoittelua, sen on tainnut Muurisen Anttikin joskus todeta. Linkin A-maajoukkueeseen pitää toimia kitkattomasti. Jyrki Heliskoskea on kuunneltu, kun Kanervan sopimuksesta päätettiin. (Pekka Hämäläinen mtv3.fi 18.10.2005).

Omaa jaksoaan päävalmentajana Heliskoski luonnehti mielenkiintoiseksi ja värikkääksi. Sitä se kieltämättä on ollut. Antti Muurisen aikana kukaan ei tiettävästi myöhästynyt lennolta, kiukutellut ja jättänyt vastaamatta puhelimeen, eikä ketään hyllytetty joukkueesta oman hölmöilyn vuoksi. (iltasanomat.fi 13.10.2005)

HYYPIÄN KOLUMNI: Katkeraa
Olen kokenut pitkällä urallani monta hienoa voittoa ja useita katkeria
tappioita. Maajoukkueessa on valitettavasti tunnepuolen vahvimmat muistot
tappioista. Tietysti meillä on upeita voittojakin, mutta tavat, joilla
olemme karsintaotteluita hävinneet, ovat jääneet mieleen.
On Unkari–ottelun viime hetkien tasoitus, Turkki–ottelun kahden maalin
johtoaseman kutistuminen, Saksan täydellinen pyörittäminen ja voiton
menettäminen toisella jaksolla ja nyt tuoreimpana Tshekki–peli viime
lauantailta. Pettymyksen hetkellä ei kovin moni muista realiteetteja. Tshekki on yksi
maailman kovimmista jalkapallomaajoukkueista, varsinkin kotonaan. Luin
jonkin tilaston, jossa sanottiin, että Tshekki on hävinnyt vain kahdesti
kotonaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teplicen stadionilla he eivät
ole vielä hävinneet koskaan. EM-lopputurnauksessa he olivat monen mielestä
– minunkin – kisojen paras joukkue vaikka tie päättyi ”jo” välierissä.
Tshekin joukkueessa on liuta maailman kovimpia pelaajia ja he pystyvät
korvaamaan tiettyjen pelaajien loukkaantumiset aika kovilla vaihtoehdoilla.
Materiaalia on, enemmän kuin meillä.
Mutta tästä kaikesta huolimatta – näin ei saisi tapahtua. Olen aina sanonut
– kuten valmentajammekin – että me voimme voittaa suuria maita vain
silloin, kun koko joukkueen puolustuspeli toimii. Ei siis vain alakerran
neliköltä vaan jokaiselta pelaajalta vaaditaan onnistunut panos
puolustamiseen. Jalkapallossa tilanteet lähtevät usein liikkeelle jo
hyökkäyspäästä – ratkaiseva pallon menetys tai hukattu maalipaikka voi
tuoda sekunneissa tilanteen oman päähän. Näin kävi esimerkiksi Tshekin
voittomaalissa, kun maalivahdin reaktiotorjunnasta pallo kimposi suoraan
heidän nousevalle laitapelaajalleen. Ja loppu on historiaa.
Hollantia ja Tshekkiä vastaan koko joukkueen puolustuspeliin jäi paljon
toivomisen varaa. Niin kovat maat, kuten molemmat viime kesän
EM-välieräjoukkueet, eivät juuri tarvitse apua maaliensa tekemiseen.
Molemmissa peleissä teimme heille turhaan asiat helpommiksi. Toivomisen
varaa jäi kentän jokaiselle osa-alueelle, ihan omasta suorituksesta
lähtien. En missään tapauksessa ole tyytyväinen omaan panokseeni.
Yksittäisten pelaajien tai valmentajan syytteleminen tällaisten tappioiden
jälkeen on täysin tarpeetonta. Totuus on yksinkertainen: näin kovat ottelut
voitetaan tai hävitään joukkueena. Ihan sama kuin vaikkapa Liverpoolissa.
Voittaaksemme Hollannin tai Tshekin, tarvitsemme joukkueelta ja joukkueen
jokaiselta osa-alueelta täydellisen onnistumisen. Kovissa vieraspeleissämme
emme täydellistä onnistumista saavuttaneet kuin ajoittain - eikä se riitä.
Karsintoja on silti täysin turha haudata vielä. Me olemme nyt puolivälissä,
mutta kaikki vahvimmat haastajat tulevat meille kotiin. Alusta alkaen on
ollut selvää, että tässä lohkossa pitää kotiottelut käytännössä voittaa,
ns. heikommat joukkueet kukistaa kahdesti ja sitten yrittää poimia
irtopisteitä ns. suuremmilta mailta. Me emme tässä bonusten hankkimisessa
onnistuneet, emme Bukarestista, Amsterdamista tai nyt Teplicestä. Se, että
emme tässä onnistuneet, ei kaada projektia. Meillä on edelleen saumat,
tosin se vaatii aika lähelle puhdasta peliä viimeisissä otteluissa.
Suomessa on kuulemma aika näkyvästi tulkittu sitä, mitä ottelun jälkeisessä
lehdistötilaisuudessa sanoin. Ottelun päättymisestä oli muutama minuutti
aikaa ja tunnekuohut olivat kovat. Olen pelannut A-maajoukkueessa yli
kymmenen vuotta ja tiedän, että minulla on huomattavasti enemmän pelejä
takana kuin edessä. A-maajoukkueessa pelaaminen on aina ollut minulle
kunnia-asia ja minulla, kuten myös muilla joukkueen pelaajista,
lopputurnaukseen pääsy jossain uran vaiheessa suuri unelma.
Kun maajoukkueen kaikkien aikojen kovin suoritus oli vain senttien päässä
ja lipsahti sivu suun, kävivät tunteet isoilla kierroksilla. Sillä hetkellä
pääkopassa pyörivät ajatukset villisti enkä hyvin tunteellisesti
jalkapalloon suhtautuvana pelaajana pystynyt kovin viileään analyysiin –
ottelun lopusta ja kaameasta pettymyksestä oli tosiaan vain muutama
minuutti aikaa.
Mitään dramaattista en tarkoittanut kommenteillani. En kritisoinut
valmentajaa, en muita pelaajia enkä vihjaillut lopettamisesta
maajoukkuetehtävistä. Puhuin muutoksesta, ja yritin tarkoittaa sitä, että
tuollaisia, katkeria tappioita ei vain yksinkertaisesti halua kokea enää.
Jotta näin tapahtuisi, on koko joukkueen pelattava vieläkin paremmin,
täydet 90 minuuttia, eikä virheitä saa tapahtua. Eli tähän on saatava
muutos, jo ennen Hollantia peliä. Siinä ottelussa olen varmasti mukana,
mikäli loukkaantumisia ei satu ja jos valmentaja minut otteluun valitsee.
Tämän karsinnan jälkeen minä ja ehkä pari muutakin pelaajaa pohtii
tulevaisuuttaan tarkoin. Mutta kukaan ei varmasti tee niin isoa päätöstä
heti sydäntä särkevän tappion jälkeen. Tuollainen päätös tehdään harkiten.
Näin Niemen Ana teki jo jokin aika sitten ja minä teen sen päätöksen
sitten, kun sellaisen päätöksen aika on. Sen aika ei ole vielä.
Haluan vielä painottaa jotain kannattajillemme ja ihmisille, jotka
pelejämme seuraavat. Voin luvata, että jokainen pelaajasta tekee jokaisessa
ottelussa kaikkensa. Teitä varmasti harmitti ottelun jälkeen paljon, mutta
voin luvata, että meitä harmitti vielä enemmän. Suomalainen pelaaja ei ole
maajoukkueessa rahan vuoksi eikä myöskään maineen. Me olemme mukana siksi,
että me haluamme pelata Suomen puolesta ja voittaa otteluita nimenomaan
Suomelle.
Kiitos loistaville Tshekkiin matkustaneille kannattajillemme. Teille olisi
ollut hienoa antaa lahja mahtavasta tunnelmasta ja kannustuksesta pelin
huonoinakin hetkinä. Vielä emme lahjan antamiseen pystyneet, mutta
lähitulevaisuudessa tulette vielä saamaan monta iloista hetkeä. Me uskomme
siihen ja toivottavasti tekin, siitäkin huolimatta, että välillä uskoa
koetellaan rajusti.
(SAMI HYYPIÄ  31.03.2005)