Suomen A-maajoukkue karsii turhat fanit aina tasaisin väliajoin pois. Näin tapahtuu jälleen ensi lokakuussa kun kohdataan Unkari puolityhjällä Olympiastadionilla. Eli turhat fiilistelijät jäävät kotiin ja tosifanit kokoontuvat stadionille. Ansio tästä turhien kannattajien karsinnasta kuuluu Huuhkajille kun järjestivät järkytykset heti EM-karsinnan alkuun. Muuta positiivista ei Moldova ja Hollanti tappioista sitten löydy.
Tällä kertaa Huuhkajien tilanne on poikkeuksellisen huolestuttava seuraavista syistä:
1. Joukkueen ilme kentällä on vaatimaton. Taistelutahto ja pelirohkeus ovat kadoksissa. Moldova pelissä korostui heikko liikkuminen eli asenne ei ollut kohdallaan. Tämä kulminoitui Moldovan toisessa maalissa kun Petri Pasanen hölkötteli maalintekijä Anatolie Doroksen perässä juuri ennen kohtalokasta maalilaukausta.
Hollantia vastaan oli suorastaan käsittämätöntä toisella puoliajalla, että ei edes yritetty hyökätä. Vaikutti kuin Suomelle olisi riittänyt 2-1 tappio?! Näin Hollanti sai pelailla viimeiset 45 minuuttia ja odottaa loppuvihellystä.
2. Joukkuepeli, mutta yksilöt ratkaisevat. Moldova pelissä Sami Hyypiällä oli ottelun aivan alussa kaksi pahaa virhettä, joista molemmista vastuja melkein teki maalin. Mutta kolmannesta virheestä ei onnella enään selvitty vaan ottelun puolalainen tuomari antoi Samille punaisen kortin. Tämän jälkeen koko pelin luonne muuttui ja Suomi joutui puolustamaan.
Hollanti pelissä jo seitsämännellä minuutilla nukahti Suomen Veli Lampi vastujan kulmapotkussa ja tilanne oli 1-0 Oransseille.
Näitä yksilöiden ratkaisuja on Huuhkajilla ollut paljon. Valitettavasti pääasiassa vain negatiivisia vaikutukseltaan. Jos Hollanti pelissä ensimmäisen jakson lopussa olisi Mikael Forssell onnistunut läpiajossa niin peli olisi ollut tasan 2-2 ja hyvä yksilösuoritus olisi voinut nostaa koko joukkueen taistelun tasoa merkittävästi. Mutta ehkä epäonnistuminen maalinteossa vain vei lopunkin uskon koko joukkueelta.
3. Selittely. Stuart Baxter aloitti selittelyn jo ennen kuin karsinnat edes alkoivat. Yksi peitetarina on nuorennusleikkaus. Jos tavoitteet eivät ole näissä karsinnoissa, vaan vuoden 2020 kisoissa, niin aika utopistiselta koko nyky A-maajoukkueen toiminta kuulostaa. Kuinka edes voi joukkue 100 prosenttisesti pelata jos ei ole välttämätöntä voittaa?
Lisäksi vain Suomessa voi valmentaja olla tyytyväinen 1-2 tapioon. Nyt on kasvot Moldova tappiosta pesty ja eihän Moldova tappio ollut edes pahin järkytys. Tälläista selittelyä ei kestä kuunnella!
4. Nuorennusleikkaus. Jos mahdollista niin leikkausta tulee aina välttää. Se voi olla riski. Aina ja aina parhaat pelaajat pelaavat. Ei A-maajoukkue ole mikään lastentarha. Testauksia ja kasvatusta voi korkeintaan tehdä harjoitusotteluissa.
5. Litmanen. Miksi Suomen paras pelaaja ei päässyt kentälle Rotterdamissa? Varsinkin toinen puoliaika olisi tarvinnut johtajuutta. Saman virheen Baxter teki Moskovassa 2008.
6. Tilasto. Baxter on johtanut Huuhkajia 27:ssä ottelussa ja tuloksena 8 (30 %) voittoa, 5 (18 %) tasapeliä ja 14 (52 %) tappiota. Näin huonosti on viimeksi mennyt Martti Kuuselan aikaan 1982-87. Pitää muistaa, että Baxterin aikana Suomen avainpelaajat ovat poikkeuksellisen vähän kärsineet loukkaantumisista.
Valmentaja olisi pitänyt vaihtaa Moskovan katastrofin jälkeen. Jos Unkarista ja San Marinosta ei tule voittoja niin silloin viimeistään Palloliiton johtajat toivottavasti heräävät asiassa. / 08.09.2010
Kuva: Suomi - Belgia 11.08.2010
ETUSIVU